Ja vaikka ootkin kaukana siellä, Kuule beibi me tavataan vielä

Syksy alkaa piikkuhiljaa muuttua kylmemmäks ja talvi tekee tuloaan. Ärsyttää herätä jokaikinen aamu aikasin ja raahautuu väsyneenä kouluun. Ihan perusarkea, mut ei sen tarvi olla aina niin kauheeta. Jos siltä tuntuu, voi ihan hyvin vaan löhötä vaikkapa serranon perheen ja vihreän teen kera kotona koko päivän. Ei mua haittaa yhtään viettää päivä jos toinenkin edellä mainitulla tavallla. Toki tiistaina ulkona syöminen oli ihan kivaa piristystä tähän arkeen :3



Oon vaa niin sitä mieltä, et asenne ratkaisee aina. Oon väsyny ja välillä aika ärsyyntyny, mut mitä sitte, ei kukaan estä mua ottamasta vähä rentsii välillä ja päiväunet on jees! Ostin muuten kans super halvalla kivat bootsit, joten nyt on kiva tepastella kylmässä ulkona.




Tänää koulun jälkee luin Annikan uusimman postauksen, joka sai mut taas itkemään. Se sai mut ajattelemaan sekä ikävöimää. Tuli sellanen hetki et oli pakko tiedustella, minne multa oli piilotettu kirje, minkä Annika mulle jätti ennen lähtöään. Teki kans vähä mieli suklaata, ku tiesin siellä kirjeessä olevan suklaapatukan XD
En ajatellu sen lukemisen olevan niiin kauheeta. Ekan kahen lauseen jälkeen meinasin lopettaa kokonaan. Kyl se tyttö on vaa mulle niin tärkee. Luin sen kuitenki kokonaa, söin suklaata ja itkin hirveesti. Se kirje sano paljon mitä en oo ikinä ennen kunnolla ees tajunnu.

  Kaipaan niin paljon Annikan apua monessa asiassa. Ei se oo ollenkaan sama asia auttaa tai selittää skypessä tai whatsapissa, ku ei voi tietää asiaa kokonaan. Voin vaa yrittää selittää parhaani mukaan(eli ei kovin hyvinXD). Love u Annika !
  p.s kaks kuukautta menny ja herkistelen tällee, miten muutaman kuukauden päästä!?

Viime viikonloppuna vietettii ihanan paulinen 18-vuotis synttäreitä! Kieltämättä hieman kyl ärsytti siinä vaiheessa, ku muut lähti baariin, no vuoden päästä mieki sitte