hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Eilen illalla tehtiin tommosia terveellisempiä kuppikakkuja. Tais olla mikromuffinsseja nimeltään. Noihinhan sisälty siis banaania, kananmunia, steviaa, vaniljasokeria, kaakaojauhetta sekä vähän ruisjauhoja.









Tälllä viikolla oon käyny kolme kertaa salilla, kaks kertaa ihan kunnon lenkillä, pari kertaa koirran kanssa lenkillä, sekä ratsastamassa. Huhhu nyt oon ihan kuoleman väsyny. En oikeesti muista koska ois viimeks ollu näin ryytyny olo.

Tänää tein safkaks ihan yksinkertasta kanasalaattia: valmiiks marinoitua kanaa, täysjyväpastaa, hernemaissipaprika -sekoitus, kurkkua, salaattia, pellavansiemeniä, sipulia sekä punasipulia. Jälkkäriks tein mansikkabanaanismoothien.

Tiiättekö, sen hetkellisen tunteen ku kaikki on hyvin. Vaikkei mieliala muuten yleisesti olis hirveen korkeella. Ne hetket on upeita, ku tuntuu et kaikki on vaa niin hyvin. Et tuntuu melkein surullisen hyvältä, ku alkaa tarpeeks miettimään. Ei minkään pitäs olla huonosti, kaikkihan on paljon paremmin, ku monilla ihmisillä mikään. Pitäs muistaa toi useemmin. Paljo useemmin. Joskus vaa ahistaa varmaan enemmän. Niitä hetkiä, ku mieli sairastaa -kappale on maailman parasta. Mut mä oon onnellinen, miksen mä olis onnellinen?

Ilonen oon siitä, et oon oppinu olemaa yksin. En todellakaa osannu ennen olla ollenkaa yksin, mut nyt jopa valitsen sen usein mieluummin.Voin käydä lenkillä ja ottaa kaiken irti, juosta niin pitkään ku vaan pystyn. Kunnon lenkin jälkeen mulla on niin hyvä olo. Voin myös olla yksin mun huoneessa, lukea blogeja ja kirjoja. Tosi rauhottavaa.