Mun blogin tarkoitus

Valotan nyt vähä tän mun blogin "tarkoitusta", koska luulen et monet luulee sen olevan joku ihan muu. 

En siis kirjota tätä kellekkään muulle, ku lähinnä itelleni, mut totta kai se ois kiva jos tätä tykkäis muutkin lukea. Alunperin tein blogin silloin 2010 kesällä, koska tykkään valokuvata ja aattelin, etä tää vois olla oikee paikka niille kuville. Eihän kukaa esimerkiks facebookkiin varmaan koko ajan jaksa tunkea kuvia jostakin epäolennaisesta. Mä ite ainakin laitan sinne yleensä kuvia vaan ihmisistä, musta ja kavereista. Eihän mulla silloin 2010 vuonna ollu ku perus digikamera, mut silläki tykkäsin kuvailla kaikenlaista.

 Tää nyt ei ehkä liity tähän asiaan niin olennaisesti, mut kuitenki.Toissapäivänä selailin mun vanhaa blogia, jonka siis aloitin 2010 kesällä ja lopetin kirjoittamisen 2011 kesällä. Huomasin aika paljonkin eroja nykyiseen verrattuna. Ennen esimerkiks kerroin mun elämästä enemmän ja yksityiskohtaisemmin, ku nykyään. Mistä lie johtuukaa toi tekstin puute nykyää. Ei ehkä tapahdu enää tavallaan niin paljon, eikä tapahdu niin paljon sellaista, mistä haluaisin hirveesti täällä kertoa. Kuviaki oli silloin vissiinki enemmän. Ja kommentteja. 

Kuvien lisäks tarviin jonku paikan, minne voin kirjottaa mun ajatuksia välillä, ku ei jaksa pitää niitä oman pienen pään sisällä. Niinku huomaa, ni tosi harvoin kuitenki uskallan ja haluan niitä täällä jakaa. Ihan kaikkien en aina haluu mun mieltä painavista asioista tietävän. Joskus tää on vaan paras paikka sille. En oo ikinä osannu kirjottaa päiväkirjaa, en ikinä. Joskus pienempänä yritin aina tehdä jostakin vihkosta päiväkirjan ja kirjottaa mun tekemisistä ja ajatuksista sinne, mut se aina vaan jäi. Kirjottaminen ei oo mun vahvuus, etenkää perinteisesti paperille. Käsi väsyy heti eikä ajatus kulje. Tänne se on vähän helpompaa. 

Nyt kuitenki se painavin ja tärkein syy, miks jaksan tänne kirjottaa. Nimittäin mä ite, mun muistot. Rakastan ylipäätään vanhojen asioiden muistelua ja vanhojen kuvien katselua mistä vaan. Tää on ihan paras tapa kirjata mun elämän ylä- ja alamäkiä ylös, selata ja muistella sitte myöhemmin. It's just me -blogi on mulle tavallaan virtuaalinen päiväkirja. Toi blogin nimikin liittyy hyvin tähän asiaan. Ei se oo kovin omaperäinen, mut kuvaa sitä et se oon vaan minä, ei sen enempää eikä vähempää. Välillä tuntuu vähä tyhmältä selailla omaa blogia, mut sitä vartenhan tää oikeestaa on. Oon miettin kuinka siistii on, jos jaksaisin kirjottaa tätä vielä esimerkiks 10 vuotta eteenpäin. Tässä ois koko mun nuoruus pienessä paketissa. Kaikenlaiset hiustenvärit sekä ulkoiset ku sisäsetki muutokset. Kaikki kuvat ja kaveriporukoiden muutokset. Ei muutoksia ite oikeesti tajua niin hyvin, ennenku ne voi ite nähdä. Ja se onki mun mielestä ihan fucking awesome, et voin lukea ja kattoa ne täältä.